Epäonnistunut videokuvausyritys

Monien näkemieni marsuaiheisten videoiden innoittamana minullekin tuli mieleen tehdä postaus, jossa olisi marsuja videokuvattuna. Meillä se onnistuisi luontevimmin jaloittelutilassa ja siinä tilanteessa, kun marsut on juuri laskettu jaloittelemaan ja ne tutkivat paikkoja ja hieman muuttunutta järjestystä jaloittelutilassa.

Meillä on yleensä jaloittelutilan kalustus jotain tämmöistä. Sitä kyllä muutetaan joka päivä marsujen mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Marsut lasketaan jaloittelutilaan tätä kautta ja ensimmäisenä haasteena oli, että miten yltäisin kuvaamaan niitä sitten, kun ne kääntyvät tuosta keittiökaapin kulmasta vasemmalle. Tarkoituksena oli siirtyä silloin kuvaamaan eteisen puolen ovesta. Myös labyrintin korkeat seinät arkarruttivat. Ajattelin, että en pysty kuvaamaan marsuja labyrintin seinien yli.

Silloin sain mielestäni hyvän idean. Siirtäisin labyrintin kokonaan uuteen paikkaan, jossa se ei ole koskaan ollut ja näin yltäisin hyvin kuvaamaan marsut, kun ne ovat labyrintissä. Tiistaina päätin kuvata ja laitoin kalusteet uudella tavalla.

Siirsin vielä labyrinttiä seinää vasten ja näin kaapin viereen vasemmalle tuli uusi kulkuväylä.

Sijoitin kaikki muut kalusteet isompaan tilaan kuvausta varten niin, että marsut näkyisivät. Ajattelin, että tämä on nyt marsuille jotain todella uutta ja niitä kiinnostaa varmasti tutkia paikkoja ja ruveta lopulta heinänsyöntiin.

Sylittelin Robinin ensimmäisenä ja laskin sen lattialle labyrintin eteen. Se meni salamana labyrintin läpi ja kiersikin muutamia kohteita, samalla kun minä otin pikkukameralla videokuvaa. Sitten siirryin eteisen puolelle kuvaamaan ja huomasin, että olin unohtanut kuvausinnossani laittaa vanerilevyn eteisen oviaukon eteen. Otin levyn ja laitoin sen oviaukossa olevien hahlojen varaan. Levy meni vähän rumahtamalla alas, Robin säikähti ja ryntäsi heinänsyönnistä porkkanakattoisen mökin sisään ja jäi sinne.

Seuraavaksi sylittelin Hugon ja laskin sen labyrintin eteen. Se juoksi suoraan labyrintin läpi ja meni porkkanakattoisen mökin vieressä olevaan olkitunneliin jääden sinne. Sain videokuvan siitä, kun se oli vielä labyrintissä ja seuraavan kuvan siitä, kun sen pylly näkyi olkitunnelista.

Seuraavaksi siirryin päiväsiivouksen pariin. Tehtyäni sen totesin, että marsut olivat vaihtaneet paikkoja, mutta olivat edelleen vierekkäisissä piilopaikoissa keittiön perällä. Tämä oli outoa, koska Robin ei ole pyrkinyt piiloon jaloittelualueella yli kahteen vuoteen ja Hugokin on jo yli puolen vuoden kokemuksella tottunut jaloittelualueeseen. Päättelin, että ehkä labyrintin siirto aivan uuteen paikkaan oli niille sittenkin liikaa. Päätin siirtää labyrintin takaisin keskilattialle ja muut virikkeet sen ympärille, ja ryhdyin tuumasta toimeen. Kun siirryin eteiseen, niin Robin oli jo poistunut piilopaikastaan ja Hugo seurasi sitä. Ne kiertelivät jaloittelualuetta taas kuten ennenkin.

Labyrintin siirto uuteen paikkaan olisi ehkä onnistunut, jos Robin ei olisi säikähtänyt vanerilevyn laittoa paikalleen ja mennyt ensin piiloon. Uskon, että tässä suhteessa Hugo seuraa Robinin reaktioita ja piiloutuu itsekin, jos Robin on jo todennut tilanteen jotenkin vaaralliseksi.

Otin tarkempaan katseluun Robinista kuvatun videon, koska Robin oli kuitenkin liikkunut aluksi kuvauksen aikana. Videokuva oli pienen (ja vanhan) kameran videotoiminnolla kuvattu ja katsellessani sitä tietokoneella totesin sen niin rakeiseksi, ettei sitä voi julkaista.

Keskiviikkoiltana otin sitten marsuista ihan tavallisia valokuvia. Tässä on Robin ja Hugo pajutunnelin pätkän tuhoamishommissa.

Ne ovat usein porukalla sekä heinänsyönnissä että pajutunnelin kimpussa.

Pajuoksan pätkä on parempi toisen suusta otettuna.

Tässä vaiheessa marsut olivat kuljettaneet pajutunnelin osaa jo aika pitkän matkan.

Robin labyrintissä.

Hugo tutkimusretkellä.

Porkkanakattoisen mökin oviaukkoa on järsitty ajan oloon. Nykyään sen järsiminen ei enää niinkään kiinnosta.

Hugo söpöilee.

Torstaina ja perjantaina marsut saivatkin sitten jo jaloitella ihan vapaasti ilman kameran väistelyä. Moni ottamani kuva oli nimittäin sellainen, jossa Robin ja Hugo kerkisi jo siirtyä ja tuloksena oli kuva marsun takapuolesta tai selästä.

Puru kuivikkeena

Hankkiessamme marsuja oli edessä myös kuivikkeen valinta. Ensimmäisellä kerralla mukaan lähti eläinkaupasta Chipsi classic-puru sekä pussillinen Mörttiröpöä, koska emme osanneet valita niiden välillä. Mörttiröpö vaikutti liian kovalta tassuille heti ensituntumalta. Niinpä käytimme jonkun aikaa Chipsi classic-purua ja 4 kg:n pakkaus maksoi 5 euroa.

Lueskelin netin keskustelupalstaa ja sain tietää, että Agrimarketissa on myytävänä Polkky-purua, koko 20 kg ja hinta 7.90. Seuraavaksi siis suuntasimme Agrimarkettiin ja sieltä löytyi Polkky-purun lisäksi Vapon puupellettejä. Myyjä kertoi, että myös hänen tyttärellään oli ollut marsuja ja Vapon puupellettejä oli laitettu kerros häkkilaatikon kaikille reunoille, johon marsut pissivät, ja muualle puruja. Kokeilin samaa, mutta meidän marsut tekivät tarpeensa milloin mihinkin. Niinpä Polkky-puru ainoastaan jäi käyttöön. Käytin sitä tyytyväisenä ainakin vuoden ajan, kunnes sen saanti loppui paikallisesta Agrimarketista. Tilalle tarjottiin samanhintaista/samanpainoista purua (merkkiä en enää muista, olisikohan ollut merkitöntä) ja sitäkin käytettiin jonkin aikaa kunnes myös sen saanti loppui. Tilalle tuli Flt:n kutterikuivike.

Tämä puru on pienilastuista, tasalaatuista, pehmeää ja imee mielestäni pissit ihan hyvin. En ole havainnut minkään purumerkin kohdalla, että meillä olisi lattialla enemmälti puruja. Pikemminkin heinää saa aina lakaista häkin ympäriltä ja muualtakin.

Kerään päivittäin marsujen häkistä papanat ja pissikohdat pois, koska papanat eivät ole koskaan peittyneet puruihin ja haluan, että häkki on puhdas ja kuiva pisseistä. Perustelen tätä myös sillä, että imuroihan usea kangaspohjan käyttäjäkin marsuaitauksen päivittäin. Samalla tavalla papanat näkyvät puruhäkissäkin, kun papanaa kertyy jo vuorokauden aikana aika paljon. Papanoiden ja pissikohtien poistamisen jälkeen otan purua paikattaviin kohtiin tällaisesta punaisesta astiasta, joka mahtuu hyvin häkkiin, kun sieltä on otettu kalusteet pois. Se on astia, joka on joskus vetänyt sisäänsä 10 kg ketsuppia ja sain sen työpaikaltani. Purua otetaan mukilla, jolla on aikaisemmin mitattu koiranruokaa.

Meillä marsut saavat valita, ovatko mökeissä alusien päällä vai tunneleissa purujen päällä. Mökkien alla on itseompelemani aluset, joiden pinta on lakanakangasta ja sisusta froteeta. Aluset ovat pitkulaisia.

Kun ne laitetaan kaksinkerroin, niin ne sopivat hyvin mökkien alle. Pienet läikät peittyvät, kun käännän alusen toisin päin tai taitan sen toisinpäin. Usein marsut kastelevat alusen niin, että se menee vaihtoon.

Näitä alusia on 16 kappaletta ja ne ovat olleet pitkään käytössä. Juuri viime viikolla oli 11 alusen pesupäivä ja tuli puhdasta pyykkiä. Kaikkia alusia ei tarvitse vaihtaa läheskään joka päivä. Käytössä on neljä alusta kerrallaan, kaikkien mökkien alla. Pesuväli on viikko - kaksi viikkoa.

Kaikki purut vaihdetaan kolmen viikon välein. Tänään oli taas purujenvaihtopäivä.

Näkymää takahäkistä. Tuoreheinäkorissa on nykyään kuivaheinää, koska ohran siemenet loppuivat tältä talvelta, eikä ohranversoja ole enää saatavilla.

Näkymää etuhäkistä. Purujen vaihdon yhteydessä vaihdetaan myös kaikki heinät heinähäkeistä. Käytetyt heinät viemme aidan taakse kuusen juureen pupuille, samoin kuin häkin pohjalle tippuneet heinät ja päiväsiivouksen yhteydessä löydetyt syömättömät porkkanasiivut.

Marsut viihtyvät yleensä kaikille muilla katoilla huomattavasti enemmän kuin tässä etuhäkin etumökin katolla. Silloin tällöin ne kuitenkin pujahtavat tällekin katolle tutkailemaan erilaista näkymää. Tässä Robin etumökin katolla.

Hugokin viihtyi siellä eräänä iltana.

Ennenkuin otan marsut keittiöön jaloittelemaan, sylittelen niitä hetken ja annan c-vitamiinin. Kun Hugo on saanut sen, niin sillä on tapana pyörähtää sylissä vastakkaiseen suuntaan käsivarttani vasten ja venyttäytyä oikein pitkäksi.

Kuljetusboksi

Ensimmäinen kuljetuslaatikko, jossa marsut Robin ja Rudi matkustivat kotiin yli kaksi vuotta sitten, oli pahvilaatikko, jonka yläreunassa oli hengitysreikiä. Se pahvilaatikko oli pitkään käytössä ja siinä säilytettiin marsujen virikkeitä - ajatuksena, että se siitä mukautuisi uudelleen myös marsujen kuljetuslaatikoksi, jos tulisi äkillistä tarvetta mennä eläinlääkäriin. Seuraavana syksynä aloin kuitenkin silmäillä Zooplussan valikoimaa erilaisista kuljetuslaatikoista ja päädyimme hankkimaan Nobby Avior-kuljetuslaatikon.

Kuljetuslaatikkoa joudutaan toivottavasti käyttämään mahdollisimman vähän, koska se on hankittu lähinnä eläinlääkärillä käyntiä varten (me emme matkustele emmekä omista kesämökkiä). Sitä on käytetty tähän mennessä kaksi kertaa, kun Rudi sairastui ja menehtyi viime kesänä.

Kuljetuslaatikko on molemmista päistä avattava. Tämä reuna on korkeampi kuin toinen. Viime kesänä, kun käytimme Rudia eläinlääkärissä, niin eläinlääkäri pystyi hoitamaan Rudia suoraan boksiin tämän puolen kautta, nostamatta sitä kuljetuslaatikosta.

Kuljetuslaatikon pohjalla pidämme pyyhettä. Tässä on Robin ja Hugo mallaamassa sitä, että kuljetuslaatikossa pystyy hieman liikkumaankin tai sitten sinne mahtuisi pitemmillä matkoilla heinäkasa.

Tällä puolella kuljetuslaatikkoa on matalampi reuna.

Marsut pystyisivät vaivatta hyppäämään siitä ulos.

Kuljetuslaatikon päällä toisella sivulla on kannellinen säilytyslokero.

Toisella sivulla on kannellinen aukko, josta kuljetuslaatikkoon voi kurkistaa. Tosin marsut näkee kuljetuslaatikossa olevien ilmastointiaukkojenkin läpi.

Jos molemmat päät avaa yhtä aikaa, niin voi käydä näinkin. Yläosa irtoaa silloin alaosasta.

Toisaalta siinä on etuna alaosan helppo puhdistettavuus vaikkapa suihkuttamalla.

Yläosat olivat aika hankalia yhdistää toisiinsa. Lisäksi sanoisin miinuksena, että kun yläosien reunat kiinnittää klipseillä alaosan uriin, niin se vaatii pientä sovittelua. Muuten olemme olleet kuljetuslaatikkoon tyytyväisiä.

Seuraava kuvasarja todistaa, että Hugo mahtuu tarvittaessa kuljetuslaatikkoa pienempäänkin tilaan. Tässä kuvassa marsut ovat tyytyväisinä syömässä heinää lauantai-aamuna. Oikeassa alareunassa näkyy tuoreheinäkori, joka on oikeasti marsumökki, mutta koska se on niin pieni ja siinä on niin pienet kulkuaukot, niin olemme muuttaneet sen käyttötarkoituksen tuoreheinäkoriksi.

Hugo onnistui tiistai-iltana kumoamaan tuoreheinäkorin päälleen ja joutui pinteeseen. Vapautin sen toki heti kuvan otettuani.

Turhakkeet ja hyödykkeet

Tämän postauksen aiheena on turhat ja hyödylliset hankinnat marsuille. Samalla kertaa, kun kävimme Robinin ja Rudin eläinliikkeestä, ostimme niille häkin, joka liikkeessä näytti suurelta mutta jonka koko kotona mitattuna oli 85 cm (pituus) * 55 cm (syvyys). Häkkiin mahtui kaksi mökkiä, yksi pikkutunneli, pajutunneli, ruokakuppi ja heinäkasa, eikä marsuille enää jäänyt juoksutilaa. Häkki oli käytössä vajaan kuukauden eikä sitä ole juuri sen jälkeen käytetty. Allaolevassa kuvassa häkki on ensimmäistä päivää käytössä. Häkin varusteisiin kuulunut muovimökki/taso poistettiin, että marsut eivät mökkiytyisi ja tilalle laitettiin pöytäliina häkin takaosan päälle. Tämä häkki oli selkeästi turhake ja maksoi 100 euroa.

Seuraavana marsuille hankittiin 100 cm pituinen kerroshäkki, jossa samassa tilauksessa tuli Thordis-tarvikesetti, johon kuului mökki, luonnonpuutunneli, portaat ja keinulauta. Minulla oli haaveena, että häkin alakerta olisi ruokailu/nukkumatila ja yläkerta marsujen kuntosali, jossa ne voisivat kiipeillä, kulkea keinulaudan päältä, pujotella tunnelissa ja levätä mökissä. Toisin kuitenkin kävi. Näistä kalusteista mahtui yläkertaan vain mökki ja portaat keskellä olevan kulkuaukon vuoksi.

Häkin alakerta on hyödyke, koska se on edelleen käytössä yhdistelmähäkin etuosana. Yläkerta on turhake, koska se nykyään on sängyn alla laatikossa.

Mökki on ollut käytössä kaksi vuotta, joten se on selkeästi hyödyke. Samoin molemmat marsut mahtuvat edelleen luonnonpuutunneliin, jota piti korottaa reilun kokoisin korotuspaloin.

Sitä vastoin portaat ovat turhake. Ensimmäisellä portaiden kokeilukerralla marsut Robin ja Rudi laitettiin portaiden yläosan päälle ja ne kiipesivät siitä alas. Sen jälkeen ne eivät kiipeilyä yhtään harrastaneet, eikä myöhemmin Hugokaan. Ainoat kiipeilypaikat ovat mökin katot. Marsut ovat kuitenkin jonkun verran maistelleet alinta porrasta. Jaksoimme sitkeästi pitää tätä portaikkoa jaloittelualueella pitkään ja marsut kulkivat sen ali, nykyään se on vaatehuoneessa laatikon pohjalla.

Keinulauta on samoin turhake. Robin on mennyt siitä pari kertaa läpi ja pudottanut pari kertaa keinulaudan pidikkeiltään. Muuten sitä ei ole juuri noteerattu.

Tammikuussa 2014 hankittiin myös tällainen pienikokoinen tunneli, joka oli alussa hyödyke, koska marsut olivat pieniä ja viihtyivät siinä hyvin. Pian se kuitenkin muuttui turhakkeeksi, koska marsut kasvoivat eivätkä mahtuneet enää tunneliin.

Kesällä 2014 mies osti marsuille pikkuruisia pellettejä paikallisesta ruokakaupasta eurolla. Ne pantiin tällaiseen kannelliseen astiaan. Niitä tarjottiin alussa marsuille, mutta marsut valikoivat pellettien seasta vain ne tutut pelletit, joita muutenkin syövät. Nämä jäivät tähän astiaan. Olisikohan jo aika heittää pois?

Joulukuussa 2015 tein tilauksen Zooplussalle ja tilasin mm. tällaisen luonnonkorkkitunnelin. Se oli liian ahdas eikä muutenkaan kiinnostanut marsuja, joten se heitettiin lopulta pois.

Useimmat turhat hankinnat on tehty ensimmäisen kuukauden aikana, kun meille tuli marsuja. Jatkossa on ehkä vähän viisastunut. Helmikuussa 2014 hankimme vielä toisen kerroshäkin, tällä kertaa pituudeltaan 120-senttisen. Muutaman kuukauden kuluttua luovuimme yläkerroksesta ja muutimme 100-cm:n ja 120-cm:n pituisten kerroshäkkien alakerrat yhdistelmähäkiksi, joka on vieläkin käytössä. 120-cm:n pituisen kerroshäkin yläkerran ritilikkö on käytössä kesäisin ulkohäkkinä. Yläkerrosten häkkilaatikot voivat vielä jonain päivänä muuttua turhakkeista hyödykkeiksi, jos nykyiset alakerran häkkilaatikot menevät huonoon kuntoon. Silloin ne voi korvata yläkerrosten häkkilaatikoilla (niiden aukot peitettyinä). Se on tosin epätodennäköistä, koska nykyisissä alakerran häkkilaatikoissa ei ole yhtään tahraa kahden vuoden käytön jälkeen. Niissä on käytössä paksu purukerros ja siivoan pissiset purut pois joka päivä.

Kaikki yhdistelmähäkissä olevat virikkeet ovat hyödykkeitä. Ne ovat kestäneet pitkäaikaista käyttöä eikä niitä ole tarvinnut uusia (no, ensimmäinen tuoreheinäkori oli niin mieleinen, että marsut pureskelivat siitä pohjan pois ja ostimme uuden tilalle).

Näkymää 120 cm:n pituisesta häkkiosasta. Ainut, mikä on vielä käytössä ensimmäisen häkkihankintamme mukana tulleena, on ruokakuppi vasemmassa reunassa.

Näkymää 100 cm:n pituisesta häkkiosasta. Nykyinen ratkaisu on siitä hyvä, että häkin yläosa on kokonaan avoin, joten marsujen nosto häkistä, heinän lisäys ja siivous on helppoa.

Kaikki jaloittelualueella olevat virikkeet ovat hyödykkeitä. Näissä kuvissa on mieheni näkemys siitä, että miten jaloittelualueen virikkeet piti tänä iltana järjestää.

Marsut jaloittelemassa virikkeiden järjestykseen tyytyväisinä.